Puolimatkan krouvissa

Posted on

Ihminen on outo otus. Oppivainen ja tottuvainen. (paitsi ehkä nuorempi poikani). Eniten ihmetyttää kuinka nopeasti pelottava painajainen voi muuttua arkiseksi asiaksi. Melkeinpä osaksi normaalia elämää. Teknisesti näin asia tietysti onkin. Tauti on nyt osa arkista elämää, eikä sitä voi viedä autotalliin ja odottaa että vaimo myy sen salaa nettihuutokaupassa. Se mikä taas on hämmentävää, on se kuinka nopeasti asian kanssa tulee sinuiksi. Kun päätös siitä että mörkö tapetaan on tehty, jatkuu arki kuten ennenkin. Ehkä minua helpotti tieto siitä, että tauti ei ollut ehtinyt levitä imusolmukkeisiin tai kasvaa eturauhasen ulkopuolelle. Mikäli näin olisi tapahtunut olisi mörkö saattanut lähettää soluja muualle kehoon ja tarina voisi hyvinkin jatkua painajaisena.

Myönnän sairastumisen kuitenkin muuttaneen omaa ajatusmaailmaani. Vaikka olen aina ollut perhekeskeinen, niin nyt haluan pitää vaimoani ja lapsiani vielä entistäkin lähempänä itseäni. En voi halata vaimoani riittävästi, lapsiani haluan rutistaa sylissäni aamusta iltaan. Onneksi he vielä tulevat syliin. Turhan valittajat ovat aina ottaneet minua päähän, mutta nyt en jaksa kuunnella heitä lainkaan. ”On vähän flunssaa, täytyy hakea sairaslomaa.” ”Voi että kun toi paino on taas vähän noussut.” Voi vittu hei, kamoon. Get a grip! Yllättävän paljon ihmiset hukkaa energiaansa mitättömiin asioihin. (Huom – miesflunssa on toki eri asia. Se on pahinta mitä maa päällä kantaa.)  Ja kyllä se fiilis siitä, että tee nyt se mikä tuntuu oikealta vaan vahvistuu. En tarkoita että just nyt heti pitää kiertää maapallo kuumailmapallolla tai että viimeistään huomenna lennän helikopterikortin. Vaan ihan pieniä asioita. Käy treeneissä sohvalla makoilun sijaan. Pelaa lasten kanssa pleikalla fudista. Pyydä ystäviä käymään tms. Jonkinlainen herätys huomaamattomasta arjen puutumisesta on tapahtunut sairauden myötä.

Mutta entäs ne hoidot? Nyt on kolmisen viikkoa käyty sädehoidossa päivittäin. Itse hoito on kivuton ja mauton prosessi. Päällyshousut ja kengät pois ja sitten sellaiseen koneeseen pötköttään. Koko homma kestää 15 minuuttia eikä siis tunnu miltään.  Työläintä on päivittäiset alkuvalmistelut. 40 min. ennen jokaista hoitokertaa pitää käydä veskissä ja sitten juoda 6dl nestettä. Kuulostaa helpolta. Paitsi että ajelen Järvenpäästä Hernesaareen, joka vie kelistä riippuen 45-70 min. Ja olen pyytänyt aina mahdollisimman aikaiset hoitoajat jotta pääsen tekemään täyden työpäivän. No enhän minä nyt autoon voi kuseksia. Alkaisihan se jo auto haisemaan. Eikä Lahden moottoritielle oikein voi pysähtyä aamuruuhkan keskelle. –”Kuuleeko partio 4, siellä on taas Lahdentiellä se sama urpon näkönen äijä keskialueella kusella Kehä III kohdalla.” Toki voisihan sitä yrittää sihdata pulloon, mutta mun säkällä tulisi ketjukolari ja taas olisi tarinan paikka. Näen jo Vantaan Sanomien otsikon: ”Keski-ikäinen mies aiheutti ketjukolarin Lahdentiellä meisseli Spritepullossa”. Viiden vuoden päästä lapset löytää artikkelin internetistä, menettävät kaikki kaverinsa, sekoavat ja ryhtyvät Kepulaisiksi. Ei saatana, ei ole vaihtoehtoa. Sääntöjä on siis rikottava – meikämanne kusee liian aikaisin. Muuten hoidot on käsittämättömän helpot. Olen hoitajille sanonutkin että nyt on kallista valohoitoa. Sanottakoon muuten tässä se, että Docrates sairaalassa on erinomainen henkilökunta. Kuitenkin aika vaikean asian ympärillä touhataan ja heillä on kyky käsitellä ihmisiä ja aihetta todella upeasti.

Yksi henkisen stressin paikka oli vielä parisen viikkoa sitten, kun tohtori Joensuu laittoi minut PET-Collin testiin. Sen avulla varmistetaan onko syöpäsoluja levinnyt muualle kehoon. Vereen ruutataan metallisäiliöstä radioaktiivista ainetta verenkiertoon ja sitten koko jumalainen vartalo viedään semmoisen koneen läpi 35 min. kestävässä kuvauksessa Aine etsiytyy syöpäsoluihin ympäri kroppaa. Kysyin hoitajalta että onko tuo aine vaarallista. -”No, tämä on vain välttämätöntä nyt laittaa jotta testi onnistuu.” – Miksi sitten seisot siellä kahden metrin päässä? -”En saa tulla lähemmäksi aineen radioaktiivisuuden vuoksi. Ja muistathan ettet saa ottaa pikkulapsia syliin ennen huomisaamua tai halata raskaana olevia naisia”. Tota… öööö. Olin siis päivän verran kävelevä Tsernobyl ja leikin illalla liikkuvaa pihavaloa. Ai niin, aine hakeutui vaan eturauhaseeni, eli ei siis ole levinnyt. Otin drinkin.

Viime perjantaina minut valmisteltiin suusanallisesti tänään pidettyyn HDR käsittelyyn. HDR käsittely on muutaman vuoden vanha sädehoitotekniikka, jonka avulla syöpäpesäkkeitä sädetetään kehon sisältä suurella volyymillä suoraan pesäkkeisiin. HDR = High Dose Radiation. Hoitajan kertoessa minulle mistä on kyse tulin pahoinvoivaksi. Ajaessani töihin meinasin oksentaa useamman kerran. Ehkä minä vaan olen sellainen mamis. Nyt ei ollut kyse vain Pendolinosta, kuten edellisessä blogissani. Tällä kertaa projektiin liittyy koko perkeleen VR, USAn laivasto, NASA, sekä Mexicon huumekartellit. En mene detaljeihin mutta voin kertoa mitä ratkiriemukkaaseen maanantaiaamuuni kuului: 8 hengen tiimi salissa, happinaamari, katetri, kauko-ohjattava ultraäänikamera ja 19 kpl kehon läpi työnnettäviä puikkoja ja 2,5 tuntia aikaa. Voit itse kuvitella loput. Ja koko homma tietysti aloitetaan stadionkeikan kokoisella nöyryytyksellä. Nyt sitten maataan letkuissa ja odotellaan unta. Onneksi huoneessani on suurempi telkkari kuin meidän kodin telkkarit yhteensä. Vähän väliä hoitajat käy ottamassa erilaisia testejä. Laskelmieni mukaan vehkeitäni on tänään räplännyt ainakin 7 eri naista. Sitä vaan en ymmärrä miksi ne on kaikki nauraneet ääneen. Ovat sanoneet, että palautuminen tästä voi viedä aikaa ja olo voi olla aika voimaton monta päivää. Kai sitä nyt kestää palautua kun koko kylä käy nauramassa sun vehkeille.

Ja mikä parasta – kahden viikon päästä koko show otetaan uusiksi!


4 thoughts on “Puolimatkan krouvissa

  1. Hei Onni,
    Otan varmasti nämä asiat lääkärini kanssa esille, kiitos vinkistä. Mielestäni syön suhteellisen terveellisesti mutta varmasti on paljon tapoja, joita voin muuttaa. Ja näin varmasti pitää tehdäkin. Heittämäsi motivaatiolause on kieltämättä aika tehokas.
    Kiitos paljon kommentistasi. Toivotan sinulle voimia ja jaksamista.

    terveisin, Sami

  2. Hei,
    Sinulla on tuuria kun syöpä löydettiin ennen kapselin ulkopuolelle leviämistä. Minulla se löydettiin jälkijunassa. Sen jälkeen olen pyristellyt hengissä ruokavalion ja vaihtoehtoisten hoitojen avulla. Siitä syövästä. Kysy Docrateksessa että tuhoaako hoito varmasti kaikki syöpäkantasolut. Kysy myös että mikä heidän mielestään syövän on aiheuttanut. Nettiä selatessa saa esille kaikenlaisa peikkoja. Esimerkiksi sen, että meissä kaikissa on koko ajan syöpäsoluja. Jos immuunipuolustus ei ole kunnossa, syöpä voi putkahtaa esille jossakin toisessa muodossa. Immuunopuolustuksen tehoon vaikuttaa stressi ja ruokavalio joka taas vaikuttaa suolen kuntoon jossa muodostuu yli 70% elimistön kaikista immuunisoluista. Jos sinulla on ylipainoa, ja muutenkin, suosittelen ruokavalion muutosta. Sokeri ja piilosokeri (kahvileivät) kokonaan pois, hiilihydraatit kasvisten muodossa noin kilo päivässä. Motivaatioksi voin tarjota urologini lausahduksen, että 75 % kaikista alle 50 vuotiaista eturauhassyöpään sairastuneista kuolee siihen. Tämä koskee tietysti vain länsimaista ruokavaliota noudattavia ihmisiä. Tutustu esimerkiksi paleoliittinen ruokavalioon http://www.kolumbus.fi/rahola/sanastot/p.html. Lääkärin kanssa jutellessa voit käyttää Chris Beat Cancer onkologin kysymyslomaketta http://www.chrisbeatcancer.com/wp-content/uploads/2016/02/20-Questions-For-Your-Oncologist.pdf Terveisin Onni

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

27 + = 36