Vanha mies suurleirillä – day 3

Posted on

Sunnuntaiaamu koitti myös Tampersesterissa. Kellon soidessa 8.30 heräsin sikeääkin sikeämmästä unesta. Olin selvästi levännyt. Kenties myös kuollut yön aikana. Loppuviikon unenpuutteen väsymys oli erilaista tämän kanssa. Olin selvästi levännyt, mutta lisäuni olisi silti maittanut. Koska en myöskään päässyt ylös sängystä, päätin pötkötellä vielä hetken. Nautin hetkestä – lasten kanssa miesten reissussa.

Aamiaisella tuli kiire, sillä vanhukset ja savolaiset olivat valloittaneet Cumuluksen aamiastilan. Molemmat ryhmittymät hortolivat toisten, ja itsensä tiellä pienet lautaset kädessään. Mikä siinä munakokkelin hakemisessa on niin helvetin vaikeaa!!! Ettekö usko että täällä on mies tuskissaan!!

Joka paikkaa särki. Paitsi jalkapohjia ja päälakea. Ja paljon. Sängystä nouseminen, aamiashuoneessa tetsaaminen, savolaisten potkiminen ja kaikki muut aamun askareet tuottivat järkyttävää kipua. Ei perinteistä lihaskipua, vaan sellaista infernaalista särkyä, jota toivotaan lastenraiskaajille vankilassa. Treenit alkaisi 45 minuutin päästä ja on päätöksen paikka. Jääkö Sisu Gym edustamatta viimeisenä päivänä? Kykenenkö tekemään yhtään mitään jos menen? Mitä jos muut ovat ihan ok ja minä ainoa joka itkee pelkästä paikallaan seisomisesta? Tein nopean päätöksen – Buranaa 800:sta huuleen ja dobokki päälle. Vielä en luovuta – saatana.

Mestari Li Pyo Jin ja Grandmaster Piirinmestari piti yhdessä alkulämmöt. Kuulemma ihan kevyet ja hymyili perään. Ei ollu muuten kevyet. Olisi kuitenkin pitänyt viedä vaan lapset ja mennä itse Plevnaan, ne kestää paremmin. Viivajuoksua sun muuta. Eikö ne perkele ymmärrä että täällä on ihmiset tuskissaan??? Jonossani edellä oli mustavöinen nainen, joka kyseli onko kukaan löytänyt karkureittiä. Jopa lapsilla oli hiki ja punaiset posket.

Alkuhelvetin jälkeen jakauduimme ottelu-, tai liikesarjatreeneihin. Menin liikesarjaaan ja jälkeläiseni ottelutreeneihin. Liikesrjatreenit piti Mestri Li Pyo Jin. Hinkkasimme puolitoistatuntia ykköspumsen keskisakaraa, eli sitä ”ylätorjunta – etupotku – lyönti” komboa. Tämän puolentoistatunnin jälkeen totesin osaavani tuon kombon huonommin kuin koskaan aikasemmin. Siinä hinkattiin sormien asentoa, ranteiden kääntöjä, varpaiden asentoa, tukijalan siirtoa jne jne jne. Olen aikaisemmin pitänyt Poomse kilpailijoita vähän spedeinä, mutta en enää. Taas pidettiin polvea ylhäällä ja pelkkää säärtä piti nostaa polven ollessa koko ajan ylhäällä. Hiki virtasi ja koko kroppa tärisi. No, en siis osaa ykköspumsea ja totesin olevani tässäkin lajissa täysi tunari. Aloitan uudestan valkoisella vyöllä, sillä en ansaitse muuta.

Nopeat välipalat ja sitten oli 1,5 tunnin spirit training. Tämä sisälsi erilaisa kisoja ja kilpailuja ryhmissä. Yhteistä niillä oli se, että kaikissa loppui kunto kesken. Pukuni oli aivan märkä kun hommat saatiin purkkiin. Pari valokuvaa ja kotio.

Summa summarum – oli todella kivaa. Haastavaa, rankkaa, mutta kivaa. Paljon uusia ihmisiä ja hienoja taekwondokokemuksia. Suosittelen muillekin. Oloni on nyt lopen uupunut – mutta MAHTAVA!!!!


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

+ 46 = 47