Varmuus ja matka tuntemattomaan

Posted on

Matka tuntemattomaan. Sain kesällä 45-vuotistarkastuksessa tiedon, että PSA-arvoni on noussut. PSA-arvo on mittari, jolla selvitetään mahdollisia ongelmia eturauhasessa. Syksyn aikana erilaisten epämiellyttävien testien avulla epäilyt vahvistuivat ja vuoden alusta asia varmistui. Minulla on syöpä. Olin jo varautunut siihen kaikkien syksyn testien ja tulosten jälkeen. Aika ruma sana tuo syöpä. Hyväksyn itse sairauden, mutta tuota sanaa kartan. Se tuntuu pahalta. Vaikea selittää. Niin ihmeelliseltä kun se tuntuukin, niin varmistuksen saaminen itse asiassa helpotti. Nyt kun homma on varmaa, niin se voidaan hoitaa pois. Ei siinä sen kummempaa.

Syövän vakavuutta, tai aggressiivisuutta, mitataan asteikolla 1-10. En muista asteikon nimeä. Itse asiassa en jaksa hirveän tarkkaan tuohon edes perehtyä, koska en voi asialle itse mitään. Asteikkoon siis, 1-6 ei ole aggressiivisia ja 8-10 on aggressiivisia. Minulla on 7. Seiska – mikä se sitten on? Se on vähän niin kuin kepulainen. Kukaan ei oikein tiedä mitä ne on. Tai Tanska.

–”Oltiin ulkomailla.”

  • ”Kiva, missä?”

–”No Tanskassa.”

Mikä helvetin ulkomaa se Tanska oikein on. Joensuukin on eksoottisempi paikka kuin Tanska. Mutta ehkä tässä asian yhteydessä kuitenkin mieluummin Tanska kuin esimerkiksi Nigeria tai Kamputsea.

Syöpäsairaala Socrates vaikuttaa kyllä osaavalta paikalta. Hoitovaihtoehtoja oli 2. Leikataan koko eturauhanen pois tai annetaan sädehoitoa. Leikkauksella voidaan varmistaa että tauti todella poistetaan. Sen ensimmäinen huono puoli on se, että petihommat pitää kuulemma opetella uudestaan ja siinä voi mennä aikaa. Kysyin josko voisin sitten mennä vaikka johonkin lämpöiseen leirille treenaileen. Ei ymmärtänyt huumoriani. Mutta toinen, ratkaisevasti huonompi uutinen oli se, että koska eturauhanen on oleellinen osa miesten elimistöä, niin se tukee … sitä itseään. Eli jos eturauhanen poistetaan, niin meisseli ikään kuin lyhenee. NO, NO, NO! NOOO WAAAAYY! Isomunaisen suvun ainoana mustana lampaana meikämanne ei tuolle reissulle lähde.

Toinen vaihtoehto on siis sädehoito. –”Lyheneekö siinäkin vehkeet?” kysyin dottorelta. –”Ei.” vastasi hienokenkäinen mies. –”Hyvä, me otetaan sitten se. Grillaa se tauti kauas minusta.”

Sanoivat että hoidot olisi hyvä aloittaa heti. Ne kestää 7 viikkoa käytännössä joka päivä. Kerroin että tuossa kohtaa olen työreissussa, samoin tuossa ja tuossa ja maaliskuun puoleenväliin mennessä sen taudin on oltava poissa kun lähden viikoksi tärkeälle reissulle. Uskomatonta mutta totta, he ajoittivat sen just minun kalenterini mukaan. Reissujeni vuoksi joudun muutaman kerran käymään kaksi kertaa päivässä. Lisäksi muutaman kerran annetaan niin kutsuttua sisäistä sädetystä, jolloin joudun olemaan sairaalassa yötä. En mene kyseiseen hoitomuotoon sen tarkemmin, sillä lukija luultavasti saisi kouristuksia, unettomuutta ja välittömän oksennuskohtauksen. Mutta niin paljon kuulemma annetaan pojalle laseria, että sieltä ei selviä hengissä mikään. Sopii minulle. En tiedä tarkalleen miten tuo hoito kahden kuukauden aikana vaikuttaa, mutta sairaslomapäiviä en yhden syövän takia ota, se on ihan tattisvarma se. Tässä ole aikaa lepäillä. Lama ja kaikki. Painokin päässyt taas nousemaan.

Ei muuten ole helppoa sovittaa syövän tappamista muutenkin suhteellisen hektiseen aikatauluun. Viimeisen vajaan viikon aikana minulle on tehty kaiken maailman testejä, tutkimuksia jne. Esimerkiksi tämä viikko on ollut suorastaan absurdi. Maanantaina ehdin aamulla tunniksi töihin ennen kuin painoin Socratekseen. En ollut ihan varma miksi sinne edes piti mennä. On varmaan syy sille, etteivät kertoneet. Ensin suolentyhjennys. Varmaan viides tässä kolmen kuukauden aikana. Kokemuksen tuomat pelkoni heräsivät jo tässä vaiheessa. Sitten toimenpidehuoneeseen. Ihan uusi ukko ja hoitsu paikalla. Kertoivat, että eturauhaseeni asennetaan kolme kultajyvää. –”kultajyvää?” kysyin ihmeissäni. –”juu, niiden avulla sädehoito voidaan sitten kohdentaa oikeaan kohtaan.” Varmaan jo arvaattekin seuraavan kysymykseni. –”…ja miten ajattelit noi kultajyvät sinne eturauhaseen saada?” Vastausta on kaiketi turha edes kertoa. Kilttinä poikana otin housut pois ja menin tuttuun asentoon – kyljelleni. Nyt on tuosta kylkihommasta jo sen verran kokemusta, että meinasin ruveta nauramaan ääneen. Ajattelin vain, että toi tuntematon äijä ampuu jotain kultaharkkoja mun perseeseen. On tässä elämässä paljon nähty ja koettu, mutta tämä on jo ainutlaatuista.

Siinä oli taas se Bilteman työkaluräkki vieressä auki kun meikämanne aloitti työviikkoa kylkiasennossa jälleen yhtä epämiellyttävää kokemusta rikkaampana.

Tasan kaksi tuntia myöhemmin istuin jo lentokoneessa vaipat housuissa ja kultaharkot persiissä matkalla Milanoon tapaamaan kahta isoa ja tunnettua muotitaloa. Eihän tämä nyt perkele voi tapahtua kenellekään muulle kuin minulle. Sinisten siipien väkisin hymyilevä rouva tarjoilee laihaa mustikkamehua ja kysyy ystävällisesti miten päiväni on mennyt. Olisi pitänyt ihan piruuttaan vastata:-)

Huomenna alkaa sitten varsinaiset sädehoidot. Niistä sitten myöhemmin. Ehkä.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

1 + 5 =