Viime hetken herkistelyt

Posted on

Frankfutin lentoasema, perjantai klo 12:00

 

Varsovan valmistautumisleiri meni juuri kuten pelkäsinkin. Liian vähän unta ja liikaa ruokaa. Ensimmäisen yön nukuin erinomaisesti ja jopa täydet 7 tuntia. Sehän tekee yhteensä jo 10 tuntia kahden edellisen yön saldoksi. Loppuun asti trimmatun kamppailukoneen tavoin pysyttäydyin poissa pitkin konferenssipäivää tarjoilla olleista herkuista. Edes kroissanttiin en koskenut. Pitkin päivää kuulin mielessäni olympiamestarin karmaisevat huudot seuraavana iltana – otetaan vielä 30 punnerrusta!!!! Varsinkin se lihava siellä takana. Ajattelinkin pyytää Heliä pakkaamaan minulle keltaisen vyön matkaan, niin voisin piilotella takarivissä.

Illan gaalan olin suunnitellut menevän nopeasti ja kevyesti syöden. Sitten suhteellisen aikaisin nukkumaan, sillä aamulla odottaa herätys ennen klo 7.00. Illalla oli kuitenkin mukava huomata, että tilaisuudella oli useita sponsoreita. Oli viinifirmaa, olutfirmaa, vodkafirmaa, snapsifirmaa jne. Kerrankin siis hienosti hoidetut bileet.

Istuin tuomariston pöydässä ja pääsin lavalle jakamaan yhden palkinnonkin. Muutamalla viinilasilla selvisin, enhän halunnut näyttää doktorin ja doktorin silmissä ihan urpolta. Kun varsinainen show oli ohi, sanoi eräs pöydän doktoreista, että tuonne kulman taakse on järjestetty konjakki- ja sikariklubi osaksi tilaisuutta, lähtisinkö mukaan. No niin – ehkä seuraksi… Ei mennyt kauaa kun huomasin suussani olevan pesäpallomailan kokoisen kuubalaisen ja kädessä isohkon konjakkilasin. Taas näin piirinmestarin jäätävät kasvot edessäni kun tunaroin kakkospumsea. Rupesin jo miettimään viikonlopulle kätevää escape plania ja otin sitä suunnitellessani vielä toisen konjakin.

Gaala oli muuttunut melkoisiksi bileiksi ja porukkaa oli paikalla nelisensataa. Olin hyvinkin ylpeä tehdessäni lähtöä nukkumaan klo 24.00, Saisin siis vielä 7 tuntia unta ja ehkä selviäisinkin korealaisesta kidutuksesta viikonloppuna.

Pois lähteminen kesti kuitenkin tunnin, sillä piti kätellä kaikki doktorit ja spekuloida Nico Rosbergin kaudesta jne jne. Klo 01.04 olin sängyssäni lopen uupuneena. Uni ei silti tullut ja viimeisen kerran kun, oli katsoin kello klo 03.15. Herätys pirisi klo 07:00 ja matkalla aamutoimille kompastuin silmäpusseihini. Vitutti kuin keravalaista.

Eli kolmen viimeisen yön unet on yhteensä vajaat 14 tuntia, lapset odottaa lentokentällä ja suunnittelen vakavasti nousevani vahingossa väärään koneeseen. Juuri nyt ei tunnu siltä, että Sisu Gymin lippua kannetaan kovinkaan kunniakkaasti Tampersesterin leirillä.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

54 − = 45